Menisinkö terapiaan?

Mielen oireiden vähättely on yleistä. Ajatellaan, että eiväthän minun ongelmani ole mitään muiden huoliin verrattuna. Saatamme ajatella, ettei oma ongelma, tai haaste olisi tarpeeksi iso syy lähteä terapiaan tai hakea apua.  Myös omasta ongelmasta puhuminen saattaa hävettää, koska se aiheuttaa esimerkiksi arvottomuuden tai huonommuuden tunnetta. Kohtaamalla ja paljastamalla oman heikkoutemme, näytämme sen, mitä aidosti olemme. Kukaan meistä ei ole kuitenkaan ylivoimainen tai yliluonnollinen, me olemme ihan tavallisia ihmisiä, haavoittuvia ja tuntevia. Kukaan meistä ei selviä välillä ottamatta pientä kolhua sisimpäämme. 

Terapiaan voi hakeutua lukemattomista eri syistä, terapia on tutkimusmatkaa omaan itseensä ja elämäänsä. Terapia voi olla myös hyvinvointia ylläpitävää. Terapiaa voi ajatella satsauksena omaan hyvinvointiin. Samalla tavalla kuin hieronta on huoltoa keholle, on terapia "hierontaa" ja hoivaa mielelle. Mieltä kannattaa hoitaa ja huoltaa yhtälailla kuin kehoa. 

Varsinaista ongelmaa ei edes tarvitse tunnistaa tai olla, terapia voi olla satsaus omaan kasvuun, ajan ottamista itselleen sekä ajatuksilleen.  Terapia on ihan kaikkia varten ja mielen joustavuutta kannattaa harjoittaa. Jo se, että pohtii avun hakemista terapiasta, on riittävän hyvä syy varata terapiaan aika. Parhaimmillaan terapia tuottaa oivalluksia ja jopa käynnistää muutoksia elämässä. Terapia voi olla suuri apu lievittämään arkista stressiä ja huolia, sekä murheita


Ihmiset voivat hyötyä terapiasta monin eri tavoin ja kokemukset terapiasta ovat hyvin yksilöllisiä, siinä missä joku haluaa ylläpitää sitä, missä on juuri nyt, voi toisella terapian myötä koko elämä  muuttua, kun itseään ja ajatuksiaan alkaa ymmärtämään ja arvostamaan enemmän.

Uusimmat tutkimukset korostavat hyväksyvän tietoisen läsnäolon, tunteiden avoimen kohtaamisen, myötätuntoisen itsestä huolehtimisen sekä resilienssin eli toipumiskyvyn merkitystä vaikeista tilanteista selviämisessä. (lähde: https://www.duodecim.fi) 

Kommentit

Suositut tekstit